Vaikka kehitysmaan köyhät ottavat mikrolainoja, heidän tulonsa eivät lisäänny. He eivät kuluta entistä enempää eikä heillä ole tavallista enempää varaa terveyspalveluihin tai koulutukseen.

Näin todetaan Poverty Action Lab -tutkimuslaitoksen (engl.) tutkimuksissa, joista Boston Globe -sanomalehti kertoi äskettäin verkkolehdessään.

– Mikrolainat voivat parantaa pienten ihmisjoukkojen elämää siellä täällä, mutta lainojen keskimääräinen vaikutus on heikko, ellei jopa olematon, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, Yalen yliopiston taloustieteen professori Dean Karlan lehden mukaan.

Mikrolainojen sijaan pitäisi tukea yrityksiä

Monet kehitysmaiden köyhät mikrolainaajat eivät investoikaan lainoja edelleen, kuten mikrolainaohjelmissa on oletettu. Sen sijaan lainaajat maksavat varoilla juoksevia menoja ja mukavuuksia: uuden television, sohvan, ehkä tyttären hääjuhlan.

Lisäksi uudet tutkimukset kumoavat oletuksen siitä, että kehitysmaiden köyhyys vähenisi epävirallisen sektorin työn avulla – siis juuri sellaisen työn, jota monet mikrolainaajat tekevät: torikaupan, autonpesun, kengänkiillotuksen.

Tutkimusten mukaan köyhyys vähenisi tehokkaammin, jos kehitysmaissa vahvistettaisiin epävirallisen sektorin sijaan pieniä ja keskisuuria, virallisella sektorilla toimivia yrityksiä.

Yritykset loisivat vakaita työpaikkoja, jotka kerryttäisivät valtioiden verotuloja. Niillä taas voitaisiin parantaa julkisia palveluita, jotka voisivat vähentää äärimmäistä köyhyyttä, mikä taas tietäisi esimerkiksi lisää verotuloja, ja niin edelleen.

Lainojen lisäksi tarvitaan säästöjä

Mikrolainojen puolustajien mukaan mikrolainoilta ei kuitenkaan tule eikä voikaan odottaa niin nopeita tuloksia, kuin Karlanin ja kumppaneiden tutkimuksissa oletetaan.

Vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä lainojen ottamisesta, sillä esimerkiksi kehitysmaan epävirallisen sektorin pienyrittäjän tulot eivät ehdi vuodessa paljoa nousta, puolustajat sanovat.

Ratkaisuksi mikrolainojen väitettyyn tehottomuuteen köyhyyden vähentäjänä taloustieteilijä Karlan tarjoaa vaihtoehtoa, jossa mikrolainapalvelujen täydennetään säästämällä.

Mutta mihin sitten säästää, jos kehitysmaiden maaseudun asukkaiden lähin pankki on kymmenien kilometrien päässä kaupungissa?

Ratkaisu voi olla esimerkiksi rahan siirtäminen säästöön kännykällä Kenian M-Pesa-pavelun tapaan, pankkipalvelujen tarjoaminen maaseudun puodeissa – tai oman kylän säästöryhmä.

10 senttiä viikossa = kymmeniä euroja vuodessa

– Säästö- ja lainaryhmät toimivat hyvin äärimmäisen köyhissä olosuhteissa, missä mahdollisuudet perinteisten mikrolainojen saamiseen ja korkojen maksamiseen ovat olemattomat, sanoo Plan Suomen Länsi-Afrikan ohjelmapäällikkö Anna Liesto.

Plan Suomi tukee säästö- ja lainaryhmiä esimerkiksi Sierra Leonessa, missä noin 1 000:ta maaseudun asukasta autetaan säästämään kaikkiaan 30 ryhmässä.

Sierra Leonen säästöryhmäläiset tallettavat viikoittain 500 leonia eli noin 10 senttiä. Säästölippaaseen talletettuja rahoja ryhmä lainaa jäsenilleen korkoa vastaan, ja lainoista saadut tuotot jaetaan ryhmäläisille vuoden pituisen säästöjakson päätteeksi.

Jokainen säästöryhmän jäsen saa talletuksistaan tuottoa sen mukaan, kuinka paljon on ostanut lainaosuuksia säästökauden alussa.

Yleensä tuottoa tulee muutama kymmenen euroa vuodessa – eli valtavasti tavalliseen yhden dollarin päiväansioon nähden.

Myös professori Karlan toteaa, että jopa muutaman dollarin päivätuloista voi säästää, jos vain on luotettava paikka pistää rahat talteen.

Siksi kehitysmaiden köyhimmille pitäisi hänen mukaansa mitä pikimmin luoda turvallisten lainamahdollisuuksien lisäksi turvalliset säästömahdollisuudet.

Lue Boston Globen juttu mikrolainoista (engl.) >>
Lue lisää Planin toiminnasta Sierra Leonessa >>